Pitkän työuran teollisuudessa koneistajana tehnyt Marko aloitti lähihoitajaopintonsa tammikuussa 2018. 

Valmistuin Peipohjan ammattikoulusta koneistajaksi vuonna 1985. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin opiskelen lähihoitajaksi.

Jäin pois teollisuusalan töistä. Pari vuotta mietin,  mihin suuntaan sitä omaa elämää pitäisi oikein lähteä viemään. Opiskelu oli yksi vaihtoehto.

Ei ollut helppoa tehdä päätöstä ja hakea opiskelemaan.

Isäni sairastui ja ajatus työstä hoitoalalla nousi pintaan. Hyvä ystäväni tuki ajatustani ja kannusti minua hakemaan opiskelupaikkaa. Ilman häntä tuskin olisin uskaltanut hakea. Ajattelin, etten kuitenkaan mihinkään pääse.

Onneksi minulla on ystäviä, jotka ovat tukeneet  ja kannustaneet minua tekemään rohkeita päätöksiä.

Ota vastaan uudet haasteet! Itsensä haastaminen voi avata ovia, joista ei ole aiemmin osannut edes haaveilla. Minulle kävi näin. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni lähteä opiskelemaan.

Pitää olla tekemistä, muuten tylsistyy.

Elämässä on toki muutakin kuin opiskelu. Harrastan moottoripyöräilyä ja vanhoja autoja. Autoja tulee myös korjailtua harrastusmielessä. Vastapainoa autoharrastukselle antaa aktiivinen musisointi, soitan baritonin ja tuuban lisäksi myös kitaraa, pianoa ja bassoa.

Valokuva henkilöltä Sataedu Johanna Virtanen (1)

Musiikki on ollut osa elämääni aina. Soittoharrastukseni alkoi jo pikkupoikana. Kotipaikkakuntani soittokuntaan tarvittiin lisää väkeä, joten puhallinsoittimet olivat luonnollinen valinta. Soitan useammassa soittokunnassa. Varsinkin kesällä minut voi tavata soittamassa Satakunnan eri paikkakunnilla erilaisissa kokoonpanoissa.

Kesällä juhlin myös pyöreitä vuosia, tosin pienimuotoisesti perhepiirissä. Isoja juhlia ei nyt ehdi järjestämään, kun työt täyttävät kalenterin. Vaikka minulla on opintoja vasta puolivuotta takana, on koko kesä buukattu töitä täyteen sijaisuuksia. Minulla on tällä hetkellä jopa kaksi työsopimusta päällekkäin.

Nautin kesästä. Tykkään tehdä töitä.

Montaa vapaapäivää ei kesäaikana ole, mutta olen niin tyytyväinen tähän: töitä riittää ja opiskeluni etenee.  Monimuoto-opiskelun ansiosta talvella jäi sen verran mukavasti vapaata, että kesällä voi ja jaksaa hyvin tehdä töitä.

Pidän hoitotyöstä, koska se on niin ihmisläheistä työtä. Haluan tutustua hoidettavaan ja kuunnella hoidettavan toiveita. Toisten auttamisesta tulee myös itselle hyvä olo. Minulla on työhöni mukailtu motto:

”Tee hoitotyötä, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.”

Oikein hyvää kesää kaikille!

Postaajana Marko, lähihoitajaopiskelija