Lähihoitajaopinnot tai ylipäätään hoitotyö ovat Ninalla olleet jo pitkään haaveena. Jo pikkutyttönä hän haaveili kätilön ammatista. Aina opintojen aloittamispäätöksen tekeminen ei ole kuitenkaan aikuiselle helppoa.

”Kun on kuitenkin ollut pitkään, 35 vuotta samassa työpaikassa, alan vaihtaminen ja uudelle alalle siirtymistä miettii tarkkaan.”

Jälkiviisaana voisin kuitenkin todeta, että olisi ehdottomasti pitänyt lähteä opiskelemaan jo aikaisemmin. Menneitä on kuitenkin turha miettiä. Nyt olen tyytyväinen siihen, että työt edellisessä työpaikassa päättyivät ja tein päätöksen lähihoitajaopintojen aloittamisesta. Tai ensin aloitin opinnot hoiva-avustajana, oman siskon suosituksesta. Ajatus kuulosti itseltäkin hyvältä, koska edellisistä opinnoista oli jo aikaa ja ala oli minulle kuitenkin vieras. Hyvin nopeasti opintojen alettua tein kuitenkin päätöksen siitä, että haluan lähihoitajaksi. Lähihoitajana saan tehdä hoitotyötä laaja-alaisemmin ja se kiinnosti minua ehdottomasti.

”Hoiva-avustaja opinnot on loistava koulutus, jos edellisistä opinnoista on jo aikaa ja jatkaminen lähihoitajaksi onnistui joustavasti.”

Ensimmäisen viikon aikana tuli Ei tule mitään -tunne

Opintojen alkaessa hieman jännitti, että miten itse pärjään, kun edellisistä opinnoista oli jo aikaa ja tietokonetta en ollut juurikaan käyttänyt. Tuo tunne kuitenkin hävisi todella nopeasti. Meillä oli ihan mahtava opiskeluporukka. Muutaman viikon opiskelun jälkeen opiskeluryhmä hitsautui yhteen, yhdessä tehtiin, autettiin, tuettiin ja kannustettiin.

”Opiskeluajasta on jäänyt niin hyvät muistot ja myös ystäviä.”

Jos tietotekniikka tuntui haastavalta, niin matikka oli minulle helppoa. Rima aikuisena on tietty asetettu korkealle. Kun aikuisena lähtee opiskelemaan, niin haluaa haastaa itseään ja myös vaatii itseltään paljon. Opiskeluun suhtautuu aikuisena hyvin eri tavalla, kun nuorempana ja kun aihe kiinnostaa, niin siihen haluaa myös panostaa. Koulutehtäviä tehtiin silloin, kun ne parhaiten omaan aikatauluun sopi. Välillä tein niitä myös yöllä, kun ei nukuttanut. En osannut opinnoista stressata, se tehtiin mitä vaadittiin ja hieman enemmänkin.

”Itse koen, että opintojen ja muun elämän yhdistäminen oli helppoa. Itselleenhän jokainen opiskelee.”

Opiskelu oli mielestäni joustavaa ja opiskelun pystyi jaksottamaan itselleen sopivasta. Minua tietysti helpotti, kun pieniä lapsia ei enää ole. Opiskeluaika oli minusta todella antoisaa ja näin jälkeenpäin ajatellen lähtisin opiskelemaan ehdottomasti uudelleenkin. Olen tyytyväinen omaan päätökseeni ja siihen, miten hienosti kaikki sujui.

Oppisopimuksella opinnot loppuun

Valitsin vammaistyön osaamisalan, koska se oli mielestäni kiinnostavin vaihtoehto ja edelleen tekisin saman valinnan. Sain myös osaamisalan alkaessa oppisopimuksen vammaistyön asumisyksiköstä, joka oli minulle upea mahdollisuus. Sain rauhassa harjoitella ja tutustua työhön ja sitä kautta laajemmin nähdä mitä työ vammaisten parissa on.

”Työn tekeminen opintojen ohella toi itselle varmuutta, kun sai rauhassa harjoitella ja tutustua työtehtäviin.”

Oppisopimus poiki minulle myös työpaikan, jossa olen viihtynyt valmistumisen jälkeen todella hyvin. Pidän nykyisestä työstäni ja olen valtavan kiitollinen siitä, että saan kuulua nykyiseen työyhteisööni.

Haluan myös jatkossa työskennellä hoitoalalla, koska siitä on tullut itselle läheinen ja tärkeä ala. Vammaistyö, lapset ja nuoret ovat minulla lähellä sydäntä. Täydennyskoulutukset myös kiinnostavat ja olenkin miettinyt uuden osaamisalan suorittamista. Minulla on valtava halu kehittää osaamistani ja opiskella lisää. Alalla on paljon mielenkiintoisia täydennyskoulutuksia ja joitain olen jo valmistumisen jälkeen suorittanutkin, toteaa Nina innoissaan.