Sataedun opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa osa opinnoista ulkomailla liikkuvuusjakson kautta. Jenni on osana lähihoitajaopintoja ollut työelämäjaksolla Kanadassa ja jakso ulkomailla kannattaa hänen mukaansa ehdottomasti. Tuliaisena saa mukaan paljon kokemuksia, oppia ja uusia ystäviä.
Mikä sai sinut lähtemään työelämäjaksolle ulkomaille? Mitä ennakkovalmisteluita matkaan lähtö vaati?
Halusin työkokemuksen lisäksi vahvistaa kielitaitoani. Ensin olin ajatellut Espanjaa kohteena, koska siellä kuulemani mukaan pärjäisi hieman heikommallakin englannin kielen taidolla. Minulle ehdotettiin kohteeksi Kanadaa ja päätin ottaa sen haasteena itselleni. Siitä sai hyvän motivaation lähteen englannin kielen taidon vahvistamiseen.
katsomassa. Opettaja Sisko vasemmalla. Keskellä opiskelija Veera
ja minä oikealla.
Rokotusasiat piti hoitaa kuntoon eli maan vaatimiin rokotuksiin piti hankkia rokotustodistukset. Rikosrekisteriote piti hankkia englanninkielisenä työharjoittelupaikkaa varten. Lento- ja majoitusasiat hoidettiin minun puolestani koulun taholta. Lomajärjestelyjä matka vaati työpaikaltani, koska työharjoittelumatka kesti reilun 6 viikkoa. Rahoitus tuli pitkälti Erasmus-ohjelman kautta, mutta ruokailut ja henkilökohtaiset tarpeet piti matkalla itse rahoittaa, kuten arjessa muutenkin.
Mitä opit työelämäjaksolla Kanadassa? Mikä ihmetytti?
Reissu oli tosi hieno. Oli mielenkiintoista ja haastavaa lähteä maahan, jossa takuulla joutuu kielitaitoaan käyttämään. Opin pärjäämään itsenäisesti ja luottamaan, että omalla avoimuudella ja rohkeudella pärjää maailmalla ihan hyvin. Ihmisillä on tahto ymmärtää, kun toinen ystävällisesti lähestyy. Kanadassa oli hyvin samanlainen luonto kuin täällä Suomessakin. Puustoa ja järviä oli paljon.
kävimme kiertelemässä kansallispuiston reiteillä.
Sudbury on aika pieni paikka tai ainakin niin laaja-alainen, että kovin suurta keskustaa ei ollut. Sudburyn vanha kaupunki oli mainettaan parempi kaupungin osa. Huumeongelman kerrottiin siellä olevan niin paha, että sinne ei kannata kulkemaan lähteä vaan korkeintaan bussilla kiertää se näkemässä. Sudburyn vanhassa kaupungissa näki joka kerta kadulla eläjiä, mutta eivät he pahalla lähestyneet ihmisiä ainakaan meidän havaintojemme mukaan. Suomessakin on huumeongelmaa, mutta se on näkymättömämpää. Asunnottomuus näkyi. Asuntolassamme asui yksi paikallinen 72-vuotias mies. Hän kertoili meille paljon asioita Kanadasta. Hän kertoi mm. että huumeongelmaisten välisiä yhteenottoja välillä saattoi olla Sudburyssä, mutta ei ulkopuolisiin kohdistuneita väkivallantekoja tai ryöstöjä ym. ole uutisoitu siellä tapahtuneen.
Yksi mikä ihmetytti oli kierrätys. Siellä kaikki roskat laitetaan samaan roskikseen eikä kierrätystä juurikaan harjoitettu. Lasiastiat työharjoittelupaikassa laitettiin erikseen, mutta muuten kaikki roskat samaan astiaan. Asuntolamme keittiössä oli vain yksi roska-astia, jonne kaikki asuntolamme roskat laitettiin. Suomessa kierrätys on huomattavasti edistyneempää.
Toronto oli miljoonakaupunki, joka teki ison vaikutuksen. Siellä vietin 5 päivää. Kävimme katsomassa Toronto Blue Jayn baseball-ottelun Rogue -areenalla, ja Toronto Mable Leafs NHL-joukkueen semifinaalipelejä kaksi heidän kotihallinsa ulkopuolella. Tuhansia, tuhansia ihmisiä oli kanssamme kaduilla hurraamassa ottelujen käänteitä. Olimme myös Hockey Hall of Famessa katsomassa historiallisia jääkiekkoaiheisia tavaroita, videoita ym. Toronto Zoo-eläintarhassa kävimme sekä myös Niagaran putousta pääsimme ihastelemaan. Rahaa kului aika paljon näihin nähtävyyksiin tutustuessa ja myös shoppailemassa tuliaisia läheisille.
Osallistuin matkallani paikalliseen SudburyRocks -juoksutapahtumaan ja sen keskuksena oli juuri Sudburyn vanha kaupunki. Paikalliset ihmiset eivät mitenkään halunneet eristää tapahtumaa asunnottomilta vaan he seurasivat tapahtuma sivusta aktiivisesti. Yhteisöllisyys kaikkinensa oli suuressa osassa Kanadassa. Paljon asioita on tehty siellä vapaaehtoistyöllä ja kerätty lahjoituksin.
-juoksutapahtumassa. Olin sen jo suunnitellut etukäteen
ja onneksi tuli toteutettua. Muistoja lisää matkalta.
Minkälainen harjoittelupaikka sinulla oli?
Olin harjoittelussa Finlandia Villagen hoivaosastolla. Osastolla oli 32 asukasta ja lähes kaikki olivat pyörätuolia käyttäviä eivätkä kulje itsenäisesti. Kanadassa lähihoitaja hoitaa lääkejakelun ja erityiset hoitotoimenpiteet. Hoiva-avustajat hoitavat pesemiset, pukemiset, syöttämiset ym. hoidolliset perushoidolliset asiat. Laitoshoitajat pitävät huolen puhtaudesta ja siivouksista.
Tällä hoivaosastolla hoidettiin myös palliatiivista hoitoa vaativat potilaat. Omalla harjoitteluajallani palliatiivisessa hoidossa oli yksi potilas. Suoritin AKO-näytön (Asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen tutkinnonosa) harjoittelussani. Siihen sisällytin asukkaiden aktivointia (ulkoilua, musiikin kuuntelua, pallopelejä), elämänkaarihaastattelun sekä yleisesti toimimista asukkaiden kanssa päivittäisessä lääkejakelussa.
Lähtisitkö uudelleen, jos pitäisi tehdä nyt päätös?
Ehdottomasti lähtisin. Koen, että sain tältä reissulta koko loppuelämäkseni isoja kokemuksia. Näin Kanadaa ja sain paljon uusia ystäviä. Suosittelen jaksoa ulkomailla kaikille opiskelijoille ikään katsomatta. Mikäli vaan elämäntilanne sallii, niin ehdottomasti kannattaa lähteä haastamaan itseään.
Mitä lähteminen opiskelijalta vaatii ja mitä vinkkejä antaisit Kanadaan lähtijälle?
Perustaidot siitä kielestä, jota kyseisessä maassa tarvitaan, joustavuutta, rohkeutta, avoimuutta. Kanadassa tarvitaan kielitaitoa. Omalla osastollani vain 3 ikäihmistä puhui suomea. Oma ohjaajani eikä kukaan muista osastoni hoitajista puhunut suomea. Muilla osastoilla oli satunnaisia, jotka osasivat hieman suomen kieltä. Kaverin kanssa lähteminen voisi olla mielekkäämpää, kuin yksin lähteminen. Sudbury on aika pieni paikka, joten tekemistä voisi keksiä vapaa-ajalle paremmin kaverin kanssa. Itse lähdin yksin Satakunnasta ja toinen oppilas tuli muualta Suomesta. Lenkkeilin siellä paljon ja kiertelin lähiympäristöä tutustuen Sudburyyn.
Aurinkoista syksyä toivottaen!
Jenni
Teksti ja kuvat Jenni
soteala.com 