Palliatiivinen hoito – lähihoitajan osaaminen ja Sannan polku asiantuntijaksi

Kun sairaus ei ole enää parannettavissa, hoidon merkitys muuttuu. Palliatiivinen hoito keskittyy elämänlaadun turvaamiseen ja oireiden lievittämiseen – ja siinä lähihoitajalla on keskeinen rooli. Sataedun asiantuntijaopettaja Sanna Vähä-Peltomäki kertoo, miksi tämä aihe on hänelle sydämen asia ja miten hänen oma polkunsa on kulkenut lähihoitajasta opettajaksi.

Mitä palliatiivinen hoito tarkoittaa?

Palliatiivinen hoito on hoitolinja, joka otetaan käyttöön, kun parantavaa hoitoa ei enää ole. Sen tavoitteena on, että elämä säilyy mielekkäänä loppuun asti, toimintakyky pysyy mahdollisimman hyvänä ja potilas sekä hänen läheisensä kokevat osallisuutta ja turvallisuutta.
”Kun lääkäri tekee päätöksen palliatiivisesta hoidosta, tiedetään, että sairaus on parantumaton. Siitä hetkestä lähtien on tärkeää, että hoitaja osaa kohdata potilaan ja läheiset, kuunnella heidän toiveitaan ja tarjota luotettavaa tietoa”, Sanna painottaa.

Keskeiset osaamisalueet lähihoitajalle

Palliatiivinen hoito vaatii monipuolista osaamista. Sannan mukaan tärkeimmät taidot ovat:

• Kohtaaminen ja kuunteleminen: Potilaan toiveiden ja ajatusten huomioiminen sekä läheisten tukeminen.
• Oireenmukainen hoito: Kyky tunnistaa ja hoitaa oireita oikein. Kivunhoito tärkeintä.
• Psyykkinen ja hengellinen tuki: Läsnäolo, keskustelu ja luotettavan tiedon antaminen. Hengellisyys lähtee aina potilaan ja läheisten toiveista.
• Moniammatillisuus: Yhteistyö sairaanhoitajien, lääkärien, kotisairaalan ja tarvittaessa hautaustoimistojen kanssa.

”Opiskelijoille sanon aina, että puhutaan oikeilla sanoilla. Ei kiertoilmauksia – kuolema on kuolema, ei ’nukkumista pois’. Rehellisyys ja luotettavuus ovat hoitajan etiikan ytimessä”, Sanna korostaa.

Kivun hoito on tärkeä osa-alue palliatiivisessa hoitotyössä. Nykyään kivun hoitoon on hyvät mahdollisuudet. ”Kenenkään ei tarvitse kärsiä enää kovista kivuista. Hoito- ja palvelukodeissa voidaan toteuttaa myös tehokasta kivun lievitystä, tätä asiaa painotan aina opiskelijoille. Nykyään on myös mahdollista palliatiivinen sedaatio yhdessä kotisairaalan kanssa.”, Sanna kertoo.

Myös erityisryhmien ja lasten kanssa työskenteleminen kuuluu palliatiiviseen hoitoon ja heidän kohtaamisensa on tärkeää hallita ja siihen harjaantua. Palliatiivisen hoidon opetusmateriaali on pitkään keskittynyt ikääntyneisiin, mutta Sanna on mukana kehittämässä sisältöä myös kehitysvammaisten ja lasten kohtaamiseen. ”On tärkeää miettiä, miten kerrotaan parantumattomasta sairaudesta ja lähestyvästä kuolemasta kehitysvammaiselle tai lapselle. Työelämästä saamme arvokasta tietoa, jotta voimme luoda opetusmateriaalia näihin tilanteisiin.”

Lapset kuuluvat mukaan saattohoitoon, ei sen ulkopuolelle. ”Kun lapsi näkee, että pappa on heikossa kunnossa, hän ymmärtää tilanteen paremmin kuin pelkän selityksen kautta. Kuolema on luonnollinen osa elämää, ja sen ymmärtäminen auttaa lapsia käsittelemään menetystä”, Sanna sanoo. Hän vinkkaa myös kirjastoista löytyvistä hyvistä kirjoista, jotka auttavat kertomaan kuolemasta eri-ikäisille lapsille.

Jos mietitään palliatiivisen hoidon kehitystä ja tulevaisuutta, niin sen osaamisen korostuu entisestään ja lähihoitajilla on tärkeä rooli tässä työssä. Tietoisuus palliatiivisesta hoidosta on lisääntynyt, ja yhä useampi toivoo voivansa kuolla kotona. Kotisairaalan rooli on kasvanut, ja yhteistyö hoito- ja palvelukotien kanssa on tiivistynyt. ”Olen ylpeä siitä, että osaaminen kehittyy ja yhteistyö toimii. Se luo turvaa potilaille ja läheisille”, Sanna toteaa.

Sannan polku palliatiivisen hoidon ja opetuksen asiantuntijaksi

Sannan oma matka alkoi lähihoitajana. Hän työskenteli hoito- ja palvelukodissa, kotihoidossa, terveyskeskuksen vuodeosastolla, päiväkodissa ja yksityisellä lääkärivastaanotolla. Lääkärinvastaanotolla hän työskenteli myös laboratoriohoitajana ja lääkärin avustajana erilaisissa toimenpiteissä ja näistä innostuneena hän päätti opiskella sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitaja opintojen aikana heräsi ajatus opettajuudesta.

Työharjoittelu Pirkanmaan saattohoitokodissa teki häneen suuren vaikutuksen. ”Se, että saa kulkea vierellä elämän viimeisillä hetkillä on ollut minulle sydämen asia alusta asti.” Sairaanhoitajan opinnäytetyön Sanna teki Pirkanmaan saattohoitokodille, myöhemmin myös ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissa Sannan opinnäytetyön aiheena oli saattohoito. Nyt Sanna on ollut Sataedussa yhdeksän vuotta, joista viisi palliatiivisen hoidon opettajana.

”Minua motivoi se, että saan opettaa aihetta, jossa olen vahva ja joka on minulle merkityksellinen.”

Hetki, joka muutti kaiken

Sanna muistaa tilanteen, joka kiteyttää palliatiivisen hoidon merkityksen. Sairaanhoitaja opintojen aikana Pirkanmaan saattohoitokodissa hänen ohjaajansa suojeli häntä kohtaamasta samanikäisen syöpäpotilaan viimeisiä hetkiä. ”Syöpäpotilas oli saman ikäinen kuin minä silloin ja meillä oli myös samanikäisiä lapsia. Se sai minut miettimään omaa kuolemaa ja läheisten menetystä. Se lopetti kuoleman pelon ja vahvisti ajatusta: haluan luoda kauniit ja helpot viimeiset hetket kuolevalle ja hänen läheisilleen.”

Sairaanhoitajana työskennellessään Sanna teki saman päätöksen nuoren opiskelijan kohdalla. ”En vienyt häntä tilanteeseen, jossa kuoleva oli lähes samanikäinen hänen kanssaan. Kaikkea ei tarvitse nähdä heti – syvimpään päähän ei heitetä opiskelijaa.”

Palliatiivinen hoito on lähihoitajan työssä vaativa, mutta äärimmäisen merkityksellinen osa-alue. Se vaatii taitoa kohdata, kuunnella ja hoitaa – ja ennen kaikkea rohkeutta puhua kuolemasta rehellisesti.

”Kun synnytään, ympärillä on ihmisiä. Kuollessa pitäisi olla samoin – joku vierellä, vaikka vain pitämässä kädestä kiinni.”

Sanna Vähä-Peltomäki

Kiinnostuitko palliatiivisen hoitotyön opinnoista? Opinnot on mahdollista suorittaa myös oppisopimuksella. Lue lisää opinnoista: palliatiivinen hoitotyö -tutkinnon osa