Työurani alkoi vuonna 1985 Porissa, Teljän ammattikoulussa opetin kevään ajan suurtalouskokkeja. Syksylle 1986 sain Harjavallasta kodinhoitajakoulusta äitiysloman sijaisuuden, joka olikin sitten hiukan pidempi pesti eli noin 40 vuotta. Kodinhoitajakoulutus olikin nuorelle kotitalousopettajalle hyvä ja opettavainen kokemus.

Kodinhoitajakoulutuksen opetuksessa kävimme läpi paljon kodinhoitoon ja ruoanvalmistukseen liittyviä asioita. Tuona aikana kodinhoitajan tehtävät liittyvät perheen ja asiakkaan huolenpitoon arkisissa asioissa. Hänen tuli osata hoitaa eläimiä, perheen ruokahuoltoa, vaatehuoltoa, siisteyttä ja perushygienian asioita. Puilla lämmittäminen oli tavallista maaseudulla ja siksi tuli piti osata sytyttää hellaan.

Sosiaali- ja terveysalan koulutusta kehittämässä Harjavallassa

Harjavallan sosiaali- ja terveysalan oppilaitos aloitti uudisrakennuksessa vuonna 1989. Kuuluin suunnitteluryhmään, koska vielä siihen aikaan tarvittiin opetuskeittiöt sekä vaatehuollon sekä siivouksen opetustilat ja -välineet.

Suurin muutos urani aikana on varmaankin ollut lähihoitajakoulutuksen alkaminen vuonna 1993. Silloin loppuivat muun muassa kodinhoitaja-, päivähoitaja- ja perushoitajakoulutus. Näiden tilalle tulikin uusi sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitajakoulutus. Lähihoitajakoulutuksen myötä suuntaus kohti hoidollisempaa otetta opetuksessa lisääntyi ja kodinhoidolliset opetusaiheet alkoivat vähitellen vähentyä. Harjavallassa opistotason koulutuksessa opiskelivat muun muassa sairaanhoitajat ja sosiaaliohjaajat. Opetin myös heille ravitsemusta. Satakunnan väliaikainen ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1992, jolloin koulutukset siirtyivät opistotason osalta sinne. Harjavallan yksikössä opettajat siirtyivät vähitellen ammattikorkeakoulun opettajiksi kokeiluvaiheen jälkeen.

Suoritin opinto-ohjaajan koulutuksen vuonna 1990. Vähitellen alkoivat opiskelijoiden ohjauksen määrät lisääntyä ja ravitsemuksen opetusta oli vähemmän. Opinto-ohjaajan tehtäviä tein sekä ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden että Harjavallan yksikön ammattikorkeakouluopiskelijoiden kanssa. Opinto-ohjaajan koulutuksesta ja työtehtävistä on ollut paljon hyötyä työuran aikana erilaisissa tilanteissa, kuten tukea tarvitsevan opiskelijan kohtaamisessa ja opintojen järjestelyissä.

Tietokoneet tulivat käyttöömme 1990 -luvun puolesta välistä. Tietokoneiden tulo arkipäivään antoi mahdollisuuden kehittää koulutusta monimuotoisempaan suuntaan. Toki uuden välineen käyttö ei ollut ihan helppoa ja siksi monia tietokonekursseja järjestettiin opettajillekin. Myöhemmin saimme kännykät ja pöytäpuhelimet hävisivät pöydiltä kokonaan. Opettajien tavoitettavuus parani, siinä oli sekä hyvät että huonot puolensa.

Opinto-ohjaajan tehtävien lisäksi sain kehittää yhdessä muiden opettajien kanssa monimuotokoulutusta. Lähihoitajaopiskelijat tulivat kahtena iltana viikossa lähiopetukseen opiskelemaan oppilaitokselle Harjavaltaan.  Opiskelutehtävät löytyivät silloin Optima -oppimisympäristöstä. Ensimmäiset 5 monimuoto-opiskelijaa aloitti kokeilun 1999 ja jo parin vuoden aikana opiskelijamäärä kasvoi yli sataan. Tämä opiskelumuoto on edelleen voimissaan ja tärkeä väylä aikuisopiskelijoille, jotka eivät pysty muulla tavoin opiskelemaan uutta ammattia työn ohella.

2000 -luvulla aloimme Harjavallassa kehittää sosiaali- ja terveysalan työssä olevien opiskelua työn ohella eli oppisopimuskoulutusta. Kokeilua oli 1990 luvun lopusta lähtien parin pienen ryhmän verran kodinhoitajien kouluttamisesta lähihoitajaksi. Oppisopimuskoulutuksessa pääpaino on työpaikalla oppimisessa ja siksi oppilaitoksella käytiin vain 1-2 kertaa viikossa. Kokeilu tuotti hyviä tuloksia ja pian myös oppisopimusopiskelijoita oli kymmeniä ja heille oli omat ryhmät.

Merjan mukaan avoimuus, tavoitettavuus ja vuorovaikutus ovat keskiössä oppisopimustyössä. Kuva. Tanja Lepistö.

Oppisopimustoiminta siirtyy oppilaitoksille

Vuosien ajan alueen oppisopimukset laadittiin Satakunnan oppisopimuskeskuksessa Porissa ja Raumalla. Oppisopimukset laadittiin yhdessä koulutustarkastajien, yritysten edustajien ja opiskelijoiden kanssa. Alueen oppilaitokset tekivät tarjoukset koulutuksista oppisopimuskeskukselle ja koulutustarkastajat valitsivat laadullisin perustein koulutuksen tuottajat. Harjavallan yksikkömme voitti usein kilpailutukset ja saimme näin hyvin oppisopimusopiskelijoita. Kokeilimme myös sitä, että oppisopimusopiskelijat tulivat viikoksi kerrallaan lähiopetukseen säännöllisin väliajoin. Nykyisin oppisopimusopiskelu on edelleen suosittua, mutta lähiopetuspäiviä on pääasiassa yksi päivä viikossa.

Oppisopimustoiminta oli mielestäni kehittämisen arvoista ja siksi hakeuduin puolen vuoden sijaisuuteen Raumalle koulutustarkastajaksi Satakunnan oppisopimuskeskukseen. Kaiken kaikkiaan toimin koulutustarkastajan tehtävässä kuitenkin vuodesta 2007 vuoteen 2012 saakka. Oppia tuli valtavasti konkarijoukolta koulutustarkastajia. Oppisopimuksia tehtiin eri aloille ja koulutuksista pyydettiin tarjoukset, joiden mukaan sitten eri koulutuksen järjestäjät saivat opiskelijat. Tehtäviin kuului oppisopimusten laadinta, suunnittelu ja toteutuksen seuranta ja palautteiden käsittely. Myös hankintaan liittyvät asiat tulivat silloin tutuiksi.

Sataedun oma oppisopimustoiminta alkoi vuonna 2013, kun Satakunnan oppisopimuskeskuksen toiminta siirtyi alueen oppilaitoksille. Aloitin työn Sataedun oppisopimuskoordinaattorina. Tavoitteenamme olikin aluksi saada Sataeduun joitakin oppisopimusopiskelijoita ja toiminta alkuun. Aloitus Sataedun oppisopimustoiminnalle oli kuitenkin salamaakin nopeampaa, sillä samana vuonna kuitenkin alkoi yhteistyö Silkkitien ja Attendon kanssa. Suomessa oli tarpeen alkaa kouluttaa muualta tulleita sairaanhoitajia lähihoitajiksi ja ensimmäiset filippiiniläiset sairaanhoitajat aloittivat oppisopimuskoulutuksen Sataedussa helmikuussa 2013. Koulutuksissa olemme onnistuneet hyvin ja yhteystyö on jatkunut siitä lähtien toimivana monien eri yritysten kanssa.

Tällä hetkellä oppisopimuksia tehdään Sataedussa noin 1000 vuodessa eri aloille. Pääpaino on edelleen kuitenkin sosiaali- ja terveysalan oppisopimuksissa.

Osaamisen vahvistamista ja vaikuttamista oppisopimustoiminnan kehittämiseen

Vuosien varrella olen opiskellut kotitalousopettajasta opinto-ohjaajaksi. Sitten aloitin 2001 kasvatustieteen maisterin opinnot, pääaineena ammattikasvatus ja erityspedagogiikka. Suoritin johtamisen erikoisammattitutkinnon ja yritysneuvojan erikoisammattitutkinnon, molemmat oppisopimuskoulutuksena. Ne auttoivat ymmärtämään oppisopimuksen luonnetta sekä näyttöjen merkitystä osaamisen osoittamisessa ja tietysti sen mitä kaikkea opiskelijan tulee oppia ja osata tehdä.

Vuodesta 2022 olen toiminut OPSO – Suomen oppisopimusosaajat ry:n hallituksessa, jossa olen saanut näkymää valtakunnalliseen oppisopimustoimintaan. Vuosittain toteutamme yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa oppisopimusviikon ohjelmaa eri puolilla Suomea. Järjestämme webinaareja ja seminaareja yhdessä OPH:n ja OKM:n edustajien kanssa. Oppisopimusasioista tiedottaminen yrityksille ja työntekijöille on tärkeää, jotta tietoa myös tästä koulutusmahdollisuudesta saadaan lisättyä.  Tänä vuonna valtakunnallista Oppisopimusviikkoa vietetään 28.9.- 4.10.2026.Oppisopimuksen valtakunnallinen tiedostuskampanja on lähdössä liikkeelle syyskuussa 2026 jatkuen aina 2027 vuoteen asti.

Avoimuus, rehellisyys ja kohtaaminen oppisopimuksen keskiössä

Oppisopimuskoulutuksessa työpaikalla oppiminen on erittäin merkittävä osa osaajaksi kehittymistä. Teoriaopinnot antavat tietoja, mutta myös perustelua omalle työlle.

Hyvä työpaikkaohjaaja on aktiivinen oppilaitoksen suuntaan, tukee opiskelijaa sekä käy hänen kanssaan keskustelua ja jakaa osaamistaan opiskelijan kanssa.  Oppisopimusopiskelijalle on tärkeää, että hän pääsee monipuolisesti tekemään erilaisia työtehtäviä opintojensa aikana.

Tulevaisuudessakin sosiaali- ja terveysalalle tarvittava osaaminen liittyy kiinteästi vuorovaikutukseen ja ihmisen kohtaamiseen, voimavarojen tunnistamiseen ja toimintakyvyn tukemiseen. Hyvinvointiteknologia on tärkeä osa hoitotyötä ja asiakastyötä. Se tukee ja keventämää prosesseja, mutta ei korvaa ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Avoimuus, tavoitettavuus, vuorovaikutus ja halu kehittää toimintaa ovat oppisopimustyössä keskeisiä taitoja. Olen saanut työssäni kouluttautua ja viedä uusia ideoita käytäntöön. Yli 40 työvuoden sekä tuhansien opiskelija- ja työnantajakohtaamisten jälkeen on hyvä, mutta samalla haikea, jäädä pois työelämästä. Työ on antanut paljon ja kartuttanut osaamistani vuosien varrella.

Kiitos kuuluu kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä opetus-, ohjaus- ja oppisopimustyötä.

Merja Tuomola, Oppisopimuskoordinaattori