Kaksi vuotta sitten aloitin lähihoitajaopintoni ja matka on ollut huikea. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni lähteä opiskelemaan.

Vaikka onhan minulla jo ikää, mutta työvuosia on vielä paljon jäljellä. Olen myös huomannut, että 50 –vuotiaanakin voi vielä opiskella ja tällä alalla tarvitaan myös miehiä.

Olen jopa miettinyt jatko-opintojakin sen jälkeen, kun keväällä 2018 valmistun lähihoitajaksi. Minua kiinnostaisi erityisesti ammatti- ja erikoisammattitutkinto-opiskelu.

Yksi ovi sulkeutui, mutta toinen avautui

Eihän lähteminen työstä, jota on tehnyt 25 vuotta, ole koskaan helppoa. Työn siirtyminen Tampereelle tai Turkuun olisi kuitenkin ollut liian haasteellista perheelliselle. Päätin siis ottaa  niin sanotun ”irtisanomispaketin” eli suostuin lähtemään vapaaehtoisesti edellisestä työtpaikastani.

Tuolloinhan minulla oli jo opiskelupaikka Sataedussa ja vapautuminen edellisestä työstäni, antoi minulle mahdollisuuden panostaa näihin opintoihini täysillä. Työn ja opiskelun yhdistäminen olisi myös ollut haasteellista, koska päivät VR:llä olivat pitkiä, työajat erittäin haasteellisia ja työmatkakin oli pitkä.

On ollut ilo huomata, että omaa uraa, elämän suuntaa ja tavoitteitaan voi muuttaa tässäkin iässä.

Opintojen alkuvaiheessa mietin paljonkin, että onko minusta tälle alalle. Viimeiset työssäoppimisjaksot ovat kuitenkin kasvattaneet minua ammattilaisena ja erityisesti vammaistyöhön. Erikoistuminen vammaistyöhön on ollut minulle koko ajan hyvin selvää ja kaikki opinnot ovat tukeneet tätä minun ajatustani.

Tällä hetkellä minulla ei ole pienintäkään epäillystä siitä, ettenkö olisi oikealla alalla. Tätä tunnetta on vahvistanut työskentely tukihenkilönä. Nautin siitä työstä kovasti.

Pystymetsästä hoitotyöhön

Lähdin näihin hoitotyön opintoihin ihan nollasta. Monet opiskelukaverini olivat tulleet hoitoalalta ja lähtivät näiden opintojen myötä hakemaan pätevyyttä toimia lähihoitajana sosiaali- ja terveysalalla. Osa suoritti opintojaan oppisopimuksella ja samalla työskentelivät hoitoalalla. Minä lähdin täysin pystymetsästä.

Ammatillinen kasvu lähihoitajan ammattiin on näiden opintojen aikana ollut todella suurta ja käsitys hoitotyöstä on syventynyt vain tämän matkan aikana. Minut on otettu tähän hoitotyön maailmaan todella hyvin vastaan ja pelisilmä työn tekemiseen on karttunut. Työelämäjaksot ovat olleet minulle todella tärkeitä.

Olen työelämässä huomannut, että Sataedu on oppilaitoksena hyvin ajassa kiinni. Meille ei opeteta sellaista, mikä ei toteudu tai mikä ei ole työelämässä mahdollista. Kaikista opeista olen opettajille niin kiitollinen.

Haluan myös kiittää kaikkia ohjaajiani työpaikoilla, koska ilman heitä tämä huikea matka ei olisi ollut mahdollista.

Minulla on kevään jälkeen hyvät eväät jatkaa matkaa lähihoitajana, vaikka ammattilainen en ole vielä silloinkaan. Pystyn kuitenkin ottamaan oman paikkani hoitotyössä, toivottavasti vammaistyössä.

Haluaisin, että minulla säilyy jatkossakin lapsenmielinen uteliaisuus ja kiinnostus tätä alaa kohtaan. Minun ei tarvitsekaan olla niin ammattilainen, että nämä asiat unohtuisivat.

Kimmo Santanen, lähihoitajaopiskelija, ammatinvaihtaja