Opiskelun, työn ja perheen yhdistäminen onnistuu, jos hallitsee aikataulut, suunnitelmallisuuden ja logistiikan.
Aikuisena opiskelevat ovat suunnittelun, aikataulutuksen ja logistiikan mestareita. Samalla, kun he suorittavat uutta tutkintoa, he pyörittävät perheen arkea, kuskaavat lapsia harrastuksiin, hoitavat kotitöitä ja ehtivät myös palkkatyöhön.
Miten tämä kaikki on mahdollista?
Lähihoitajaopiskelijat Mirva ja Minna kertovat, miten heiltä tämä kaikki onnistuu vai hukkuuko opiskelija omaan Bermudan kolmioonsa yhdistäessään arjessa opiskelun, perheen ja työn.
Miten aika riittää kaikkeen?
Mirva kertoo, että hänen miehensä on ollut todella iso tuki hänen opintojen aikana. Aviomies ja muut läheiset ovat auttaneet arjen pyörittämisessä.
Minna taas kertoo, että arjen saa kyllä toimimaan muutenkin. Hänen opiskeluarki pyörii ilman apujoukkoja, koska hänen miehensä tekee omassa työssään pitkää päivää.
Ennakointi on tärkeä sana arjessa. Edellisenä päivänä tehdään useamman päivän ruoat.
”Ja eihän tämä iltaopiskelu ole kuin kaksi päivää viikossa. Joten eihän siinä ole kuitenkaan niin hirveästi järjestämistä. Kaksi päivää viikossa selviää kyllä, vaikka miten. Ja eihän opiskelu kuitenkaan kestä ikuisuutta.”
Aikataulut helpottavat arkea.
Naiset toteavat yhdessä, että he kaipaavat arkeensa aikataulutusta, koska se helpottaa toimintaa. Ilman aikatauluja alkaa todella helposti löysäilemään.
Työelämäjaksojen suorittaminen vaatii enemmän suunnittelua. Jos on jo alan töissä, osan jaksoista voi tehdä omassa työssään. Muuten on hyödynnettävä palkattomia jaksoja, lomia tai haettava omasta työstä opintovapaata, johon voi hakea tukea aikuiskoulutusrahastosta.
Mirva ja Minna. Mistä saatte voimaa arkeen?
Opiskelukaverit antavat voimaa!
Mirva ja Minna kulkevat kouluun yhdessä Eurajoelta. Ajovuoroja vuorotellaan. He myös työskentelevät samassa työpaikassa Raumalla ja lapsilla on samoja harrastuksia.
Automatkoilla saa purettua toiselle omia ajatuksia ja samalla saa myös uusia ideoita. Naisten perheet myös tukevat toisiaan, esimerkiksi auttavat toisiaan lasten harrastuksiin kuljettamisessa.
Aina kun aloittaa jonkun uuden asian elämässä, joutuu usein myös luopumaan jostain. Toisaalta myös saa tilalle jotakin, sanoo Mirva.
En osaa ajatella, että joutuisin luopumaan mistään, toteaa Minna. Kotona on oppinut suhtautumaan asioihin rennommin.
”Kun tulee kotiin, niin sit vain ollaan kotona ja ollaan lasten, perheen kanssa. Töiden jälkeen ehtii hyvin katsomaan lasten läksyt ja suunnittelemaan illan ennen kouluun lähtemistä. Toki kouluiltojen aikana on huomannut, että WhatApp on hyvä väline, jolla voi myös hoitaa juoksevia asioita: esimerkiksi muistutella lapsia kokeisiin lukemisesta.”
Ja eihän näitä koulupäiviä ole kuin kaksi illassa, joten muut illat ollaan kotona perheen kanssa.
Miten te jaksatte?
”Pakko toki on myös miettiä arvoja, että mikä on tärkeää. Jos on tunti aikaa illalla, niin ennemmin sen viettää lasten kanssa, kun tekemällä jotakin muuta vähemmän tärkeää. Asioiden priorisointia toki oppii tässä opiskelun lomassa myös.”
Jos jostain pitäisi karsia, niin kai se olisi omat harrastukset.
Minna on toki keksinyt omien harrastusten osalta hyvän ratkaisun. Hän vetää tanssitunteja Eurajoella ja pääsee samalla treenaamaan itsekin.
Naiset palaavat keskustelussa jälleen aikataulutukseen. Molempien mielestä aikataulutus ja siitä kiinni pitäminen on tärkeintä. Se, että pystyy pitämään paletin kasassa ja vielä menestyy opinnoissa, antaa onnistumisen tunteen, josta on hyvä ammentaa silloin kun tuntuu siltä että ei jaksaisi.
Aikataulut pelastavat opiskelijan arjen Bermudan kolmiosta ja luo hektisestä arjesta voimavaran.
Minna kertoo, että ”Mirva on aikataulutuksessa ihan huippu” ja jatkaa hymyssä suin, ”Mirvalla tosin ei ole lyhentämisen taitoa. ” Minnalla itsellään on taas tehtävien aloittamaan välillä vaikeaa.
”Mielellään siirtäisi aloittamista niin kauan, kun mahdollista”, sanoo Minna.
Yhteisesti naiset kuitenkin toteavat, että aikuisena sitä opiskellaan itselleen ja siksi opintoihin haluaa myös panostaa. Oma ammattitaito ja osaaminen näkyvät työntekemisessä ja se on varmasti tärkein motivaation lähde.
Minna Paananen työskenteli ennen lähihoitajaopintoja valokuvaajana mainostoimistossa. ”Työn kausiluontoisuuden vuoksi halusin lähteä hakemaan jotakin muuta. Ennen lähihoitajaopintoja opiskelin liikunnan ammattitutkinnon ja sitä kautta kiinnostuisin kuntoutuksesta ja sosiaali- ja terveysalasta.”
Mirva Mälkiä on puolestaan työskennellyt eri kouluissa Satakunnan alueella jo pidempään ja suorittanut 2007 koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnon. Kyseisen tutkinnon jälkeen oli luontaista lähteä suorittamaan sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa.
Molemmat naiset työskentelevät raumalaisessa koulussa, johon ovat työllistyneet koulutuksen aikana.
soteala.com 