Lähihoitaja, Sosionomi, kehitysvamma-alan ammattitutkinto ja nyt mielenterveys ja päihdetyön erikoisammattitutkinto.

Charlotten kertoo miten organisoi ja saa ajan riittämään tähän kaikkeen?

Opiskelu innostus käynnistyi lähihoitajaopinnoista

Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2006 lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalasta. Halusin silloin ehdottomasti erikoistua lapsiin ja nuoriin ja työskentelin valmistumiseni jälkeen useamman vuoden lasten ja nuorten parissa.

Omien lasten syntymän jälkeen, halusin uutta suuntaa ammatillisesti ja aloin etsimään uusia mahdollisuuksia kouluttautumisen avulla.  

Valitsin kiinnostukseni mukaan kehitysvamma-alan ja aloin opiskella myös alan tutkintoa. Kehitysvamma-alan ammattitutkintoa opiskelin työn ohella.

”Muistan, kuinka opintojen aloittaminen tuolloin jännitti.”

Työ, perhe ja opiskelu tuntuivat yhdistelmänä ensin haasteellisilta, mutta hyvinhän se sujui.

Motivaatio kantaa opinnoissa pitkälle

Hyvin sujuneet opinnot antoivat itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Tuon itseluottamuksen turvin hain SAMKiin opiskelemaan sosionomiksi.

Opinnot etenivät vauhdilla. Nyt odottelen jo lupaa anoa todistusta sosionomi –opinnoista.

”Sosionomi opinnoissa erikoistuin aikuissosiaalityöhön.”

Tiedonhalu ja into opiskella kasvavat sitä mukaan, kun opinnot etenevät. Tästä syystä koin tärkeäksi lähteä kouluttautumaan vielä mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinto opintoihin.

Nykyiset opinnot aloitin, koska halusin syventää aiempaa osaamistani ja motivaatiota oppia uutta oli edelleen.

Tällä hetkellä opinnoista on suoritettu 2/3 osaa ja syksyllä on vielä edessä loppurutistus, syventävät opinnot. Hoksia laadittaessa minulla huomioitiin aiemmin hankittu osaaminen ja siksi opiskeluaika ei näissä opinnoissa ollut kovinkaan pitkä.

Näytöt erikoisammattitutkinnossa ovat kovin käytännönläheisiä ja saan tehdä ne omassa työssäni. Olen tällä hetkellä töissä päihteiden käyttäjien tukiasumisessa ohjaajana.

Elämäntilanteeni on hedelmällinen opiskelulle

Koulupäivistä saa ideoita omaan työhön, voi reflektoida oppimaansa ja viedä uutta osaamista käytännön arkeen. Toisaalta voi myös viedä käytännön osaamista ja uusia näkökulmia kouluun.

”Näin teoria ja käytäntö keskustelevat aktiivisesti keskenään.”

Minulla on aina ollut paljon energiaa. Käytän myös aikani tehokkaasti.

”Se, mistä tykkää, niin sille löytyy myös aikaa.”

En edes koe, että minulla olisi arjessa kiire. Toki olen joutunut luopumaan joistain asioista ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Kaikessa ei luonnollisestikaan voi olla mukana, eikä kaikkeen tarvitse osallistua. Olen joutunut tietoisesti opettamaan itselleni näitä asioita.

Olen myös välillä kysynyt itseltäni: Mitä minä haluan? Mitä minä haluan saavuttaa? Mitä se vaatii, että pääsen omiin tavoitteisiin?

Aikani riittää myös harrastuksiin ja rentoutumiseen

Olen myös kilpaurheilija, harrastan SM-tasolla brasilialaista jujutsua. Liikuntaharrastus on myös minun tapani rentoutua, se on arkisen aherruksen vastapaino.

”Treenaaminen on tapa elää.”

Toinen tärkeä harrastus minulle on musiikki, jonka avulla voin purkaa ja säädellä tunteitani. Olen laulanut jo vuosia ja viime aikoina olen opetellut soittamaan myös kitaraa.

Kesällä myös rentoudutaan ja tehdään lasten kanssa jo perinteeksikin muodostunut vaellusreissu Kreikkaan. Matka suuntautuu pienelle saarelle, jonne kokoontuu myös muita jujutsua harrastavia.

Muuten kesä menee pitkälti töitä tehden ja ystävien sekä lasten kanssa aikaa viettäen.

Olemme koko perhe kesäihmisiä ja siihen kuuluu sekä aktiviteettejä, että rentoa oleilua.

Hyvää kesää sinulle!

Toivottaa Sataedussa mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintoa opiskeleva Charlotte Pettersson-Fernholm.