Kun matkustaa toiseen maahan, huomaa nopeasti, kuinka erilaiselta arki voi näyttää – mutta samalla tajuaa, kuinka paljon yhteistä ihmisillä lopulta on. Erasmus+ hankematkamme Romaniaan oli täynnä uusia kokemuksia, yllätyksiä ja oivalluksia, jotka saivat meidät katsomaan koulua, opettajien työtä ja jokapäiväistä elämää aivan uudesta näkökulmasta. Tämä ei ollut pelkkä matka, vaan kokemus, joka jäi oikeasti mieleen.

Hankkeessa on mukana kolme kumppanimaata: Suomi, Ranska ja Romania, mikä tekee kokemuksesta vieläkin monipuolisemman ja kansainvälisemmän. Hankkeen tavoitteena on käydä keskustelua kouluilmapiiristä ja sen vaikutuksesta koulussa käymiseen sekä opiskelijoiden hyvinvointiin.

Mimmi ja Nuutti tutustumassa kouluun Romaniassa, keskiössä kouluilmapiirin vaikutus opiskelijoiden hyvinvointiin. Kuva. Piia Lahti.

Kouluvierailut ja kouluelämän erot

Millaista koulunkäynti on Romaniassa? Tähän kysymykseen pääsimme etsimään vastauksia paikan päällä, ja jo ensimmäisistä vierailuista lähtien oli selvää, että opimme paljon uutta. Vierailimme ammattikoulussa, lukiossa sekä ala- ja yläkoulussa, jonka yhteydessä oli myös esikoulu. Näimme konkreettisesti, millaista kouluelämä on toisessa maassa.

Koulujen tilat olivat toimivat, mutta verrattuna Suomeen ne tuntuivat vaatimattomammilta. Luokissa oli välillä todella kuuma, koska ilmastointia ei ollut, vaikka ulkona lämpötila nousi noin 30 asteeseen. Lisäksi huomasimme, että tietotekniikka ei ollut kaikissa kouluissa erityisen nykyaikaista. Silti koulupäivät sujuivat, ja oppiminen jatkui.

Yksi yllättävimmistä asioista oli kuitenkin kouluilmapiiri. Se jäi erityisesti mieleen positiivisena. Oppilaat olivat ystävällisiä toisilleen ja viettivät aikaa yhdessä. Välitunneilla pelattiin ulkona pelejä, mikä loi rennon ja yhteisöllisen tunnelman. Monella tavalla ilmapiiri tuntui jopa paremmalta kuin Suomessa. Saimme myös keskustella hankkeen teeman mukaan kiusaamisen ehkäisystä ja vertailla maiden käytäntöjä, mikä antoi uusia ajatuksia omaankin kouluelämään.

Kysymykseen, millaista on koulunkäynti Romaniassa, saatiin vastaus tutustumalla konkreettisesti työskentelyyn ja oppimiseen koulussa. Kuva. Piia Lahti.

Opettajien arki ja elintaso

Entä millaista on opettajan arki Romaniassa? Tämä oli yksi niistä asioista, joka pysäytti meidät kunnolla. Saimme kuulla, että opettajien palkka on noin 1500 leuta eli noin 300 euroa kuukaudessa. Summa tuntui todella pieneltä, ja se sai meidät miettimään, millaista elämä sillä palkalla oikeasti on.

Monet opettajat joutuvatkin tekemään toista työtä opettamisen lisäksi, jotta tulevat toimeen. Lisäksi opettajan työ ei lopu koulupäivän päättyessä, vaan työtä tehdään paljon myös vapaa-ajalla. Tämä avasi silmämme sille, kuinka erilaisia opettajien työolosuhteet voivat olla eri maissa, ja sai meidät arvostamaan omaa koulutusjärjestelmäämme uudella tavalla.

Matkan aikana tutustuttiin myös opettajan työhön Romaniassa. Kuva. Piia Lahti.

Kulttuuri, ruoka ja matkan opit

Miltä arki tuntuu vieraassa maassa? Romania tarjosi meille paljon muutakin kuin kouluvierailuja. Erityisesti ruokakulttuuri jäi mieleen, sillä ruoka oli todella hyvää ja huomasimme nopeasti, kuinka tärkeä osa elämää se paikallisille on.

Kaupunki vaikutti siistiltä ja hyvin hoidetulta, ja yksi yllättävä yksityiskohta oli se, että katuja pestiin öisin. Myös hintataso herätti huomiota, sillä se oli selvästi alhaisempi kuin Suomessa, erityisesti ruoan osalta.

Matkan aikana päästiin tutustumaan myös elämään koulun ulkopuolella ja erityisesti ruokakulttuuriin.
Kuva. Piia Lahti.

Matkan aikana emme vain seuranneet sivusta, vaan pohdimme aktiivisesti näkemäämme. Kirjasimme havaintojamme ja keskustelimme siitä, miten oma koulumme ja romanialaiset koulut eroavat toisistaan. Tämä auttoi meitä ymmärtämään eri kulttuureja paremmin ja näkemään asioita laajemmasta näkökulmasta. Samalla kiinnostus kansainvälisyyttä kohtaan kasvoi, ja vaihto Romaniaan voisi olla kiinnostava kokemus.

Kaiken kaikkiaan matka oli paljon enemmän kuin pelkkä vierailu toiseen maahan. Se tarjosi uusia näkökulmia, herätti ajatuksia ja jätti meille kokemuksen, jota emme unohda pitkään aikaan.

Lähihoitajaopiskelijat Mimmi ja Nuutti Sataedu Ulvilasta