Riemun kiljahdukset kaikaa. Oi ihanaa, koulu taival alkaa.
Mitähän matka tuo tullessaan, ainakin auton nokka suunnataan kohti Ulvilaa.
Yläkerran luokkahuoneessa kuuluu puheen sorinaa ja tätä hiljaista tyttöä pelottaa.
Jännittää, niin kamalasti.
Mahtaako tätä kestää mihin asti.
Äkkiä innostus vie voiton ja rohkeasti uusiin haasteisiin tartun.
Pulpetti täyttyy papereista, paksuista kirjoista ja moodlen tunnuksista.
Tulee myös info suunnitelmista ja nyt tuntuu, et oon pikkuisen kadoksissa.
Mahtaako opettajilta löytyä karttaa, että miten tässä kouluviidakossa oikein suunnistaa.
Onneksi ovat olleet valppaina ja ohjanneet meitä rasteilla.
On näille poluille kertynyt paljon ihania muistoja, sekä monia onnistumisen iloja.
Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja päässyt erilaisiin tilaisuuksiin.
Olen saanut luokkakavereilta apua ja tvk10:n tyypit ovatkin ihan parhaita.
Mutta nyt on rastit kerätty ja on aika saapua maaliin.
Matkallani olen nauranut hillittömästi, jännittänyt maha kihelmöiden, itkenyt muutamat krokotiilin kyyneleet, ollut helpottunut, kun olen saanut asioita päätökseen.
Ja ennen kaikkea nauttinut täysillä jokaisesta hetkestä.
Olen kiitollinen, että uskalsin tarttua tilaisuuteen, enkä ikinä unohda tätä taivalta.
Runon kirjoitti: Sataedusta valmistunut lähihoitaja
soteala.com 