Aloitin opinnot syksyllä 2018 ja täytyy todeta, että vajaassa kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Muistan yhä kirkkaasti, kuinka ensimmäisen kerran kävelin Harjavallan Sataedun ulko-ovesta sisäaulan läpi ruokalaan, jossa meille aloittaville opiskelijoille pidettiin alkuinfo.

Ensimmäiseen opiskelusyksyyn mahtui mm. lukuisia pienryhmä- ja paritöitä, esitelmiä, oikeaoppista lakanoiden viikkaamista ja vaihtamista, oikeaoppista nukkepotilaiden nostamista ja siirtämistä, oikeassa järjestyksessä tapahtuvaa suojavarusteiden pukemista ja riisumista. Lisäksi kahvin keittämistä ja nauttimista hyvässä seurassa, yhdet eeppiset bileet, suuria tunteita herättäneet lääkelaskukokeet, raudanlujaa keskittymistä vaatinut reiteen pistäminen, maaginen neljän kokeen suorituspäivä, yhteistyössä opon kanssa laadittu verkkojuttu sekä ensimmäinen työelämäjakso. Itse pääsin tutustumaan kotihoidon maailmaan.

Se oli hieno ja opettavainen kokemus.

Oppimisen ilo ja riemu täytti sydämen ja mielen

Kevään 2019 suurin ja tärkein yksittäinen päätös oli valita oma erikoistumisala syksylle 2019, ennen kuin ensimmäisen vuoden opinnot päättävä toinen työelämäjakso alkoi huhtikuun alussa. Itse sukelsin päiväkotimaailmaan. Päiväkoti oli minulle työympäristönä jo entuudestaan tuttu, joten turha alkujännitys jäi kuraeteiseen.

Muistan, kuinka muutama samassa opiskelijaryhmässä aloittanut opiskelija teki keväällä töitä kaksin käsin (opiskellen sekä päivisin että iltaisin). Tämä rivakka työtahti mahdollisti heidän valmistumisensa jo kevään 2019 päätteeksi.

Usein oppituntien jälkeen jäin koululle tekemään päivän läksytehtäviä ja juttelemaan niitä näitä heidän kanssaan.

Muistan myös, kuinka eräs opiskelija suoritti koululla iltapäivisin erään opintokokonaisuuden oppimistehtäviä, jotka itse suoritin vasta viimeisinä opintoinani eli toukokuussa 2020.

Ensimmäiseen opiskeluvuoteen mahtui myös sote-korttikoulutuksen suorittaminen ja valinta ryhmämme toiseksi edustajaksi opiskelijakuntaan.

Osaamisala, opintokäynnit ja love-tentti

Toisen vuoden syksyllä ryhmä tiivistyi entisestään, kun osaamisalan opinnot alkoivat. Osa aloitti Ulvilassa, osa iltaopintoina Harjavallassa. Valitsemani lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisala pyöri päiväopintoina Harjavallassa.

Syksyn aikana teimme opintokäyntejä Harjavallassa mm. ikäihmisten hoiva- ja palveluyksiköihin, lapsiperheille ja ikäihmisille tarkoitettuun kohtaamispaikkaan, kehitysvammaisille tarkoitettuun asuinyksikköön, toimintakeskukseen sekä perhetukiyksikköön. Porissa kävimme mm. luentopäivillä Diakonialaitoksen tiloissa sekä tutustuimme steinerpäiväkotiin. Kävimme myös Satasairaalassa tutustumassa synnytysosaston arkeen sekä tutustuimme sairaalapapin toimenkuvaan ja ajatuksiin.

Osassa vierailukohteista suunnittelimme ja järjestimme myös viriketoimintaa.

Lisäksi syksyn aikana kaksi nuorisotyön etsivää kertoivat meille työstään ja eräs äiti kertoi, kuinka hän oli kohdannut ja käsitellyt oman lapsensa äkillisen poismenon. Se meni tunteisiin.

Opintokäyntien ohella yksi syksyn kohokohdista oli aina jännittävät Love-tentit. Tentit sujuivat omalta kohdalta huomattavasti vähemmillä stressitasoilla, kuin ensimmäisellä kerralla. Eli kehitys kehittyy.

Toisena kohokohtana tarjoutui mahdollisuus suunnitella ja järjestää erään lapsen syntymäpäiväkutsuille ohjelmaa. Se oli mieleenpainuva kokemus.

Luokallinen lapsia tanssimassa pihanurmikolla musiikin tahtiin ilta-auringon loimussa.

Pinjatan tyhjentäminen karkeista oli myös yksi sen illan kohokohdista.

Opiskelijakunnan toiminnassa oli ilo olla mukana

Jatkoin toisena vuonna myös meidän ryhmän edustajana opiskelijakunnassa ja myöhemmin minut äänestettiin opiskelijakunnan puheenjohtajaksi, jonka ominaisuudessa Sataedun muut toimipaikat tulivat tutuiksi.

Meillä oli nuori, nälkäinen, aktiivinen, kriittinen ja tiedostava edustajisto.

Oman opiskelijaryhmämme kanssa kokoonnuimme viimeisen kerran opintokäynnillä joulukuussa Kokemäellä, jolloin tutustuimme mm. alakoulun koulukuraattorin toimenkuvaan sekä koulun tiloihin.

Muutama opiskelijatoveri valmistui jo vuoden päätteeksi.

Vuodenvaihteen jälkeen opinnot siirtyivät luokkahuoneista kentälle ja työelämäjaksot alkoivat.

Työelämäjakso Fuengirolassa – vahva muistijälki

Aloitin vuoden 2020 pakkaamalla laukut ja lentämällä Espanjan auringon alle. Fuengirolassa tutustuin paikallisen lasten montessorikoulun arkeen ja siellä käytössä olleeseen montessoripedagogiikkaan. Ne olivat ikimuistoiset viisi viikkoa ja ne jättivät vahvan muistijäljen.

Viimeisellä viikollani kävin opiskelijatoverini tukena sairaalassa, koska hänellä oli heikko olo ja voimakas pitkittynyt yskä. Sairaalassa oli ensimmäisenä kysytty, oliko hän ollut Kiinassa tai kiinalaisten kanssa tekemisissä. Eli epäiltiin silloin vielä etäistä ja mystistä virusta, jonka koko maailma oppi reilu kuukausi myöhemmin tuntemaan.

Suomeen takaisin palattuani aloitin uuden työharjoittelujakson erityislapsille tarkoitetussa koulussa. Viihdyin siellä ja se oli arvokas ja opettavainen kokemus.

Euroopan maiden taivas synkkeni ja Suomi pysähtyi

Olimme varmasti kaikki sivusilmällä seuranneet koronatilanteen kehittymistä Kiinan Wuhanissa, mutta tuskin monikaan osasi odottaa viruksen tekevän yhtä rivakkaa ja totaalista maihinnousua Euroopassa kuin se lopulta teki.

Monille Suomessa 13.3. saattoi olla viimeinen normaali työ-, koulu-, opiskelu-, päiväkoti- ja harrastepäivä pitkään aikaan. Huittinen teki ensimmäisenä kuntana Suomessa päätöksen sulkea omaehtoisesti koulut 16.3. alkaen.

Poikkeuksena tästä olivat kuitenkin erityistukea tarvitsevat oppilaat, joille tuli taata (tarvittaessa) lähiopetusta poikkeustilanteesta huolimatta.

Näin ollen koulu, jossa suoritin harjoitteluani, pysyi avoimena. Pystyin suorittamaan näyttöni lähes normaalisti, vaikka lapsia olikin huomattavasti vähemmän paikalla.

Siirryin 30.3 suorittamaan seuraavaa työelämäjaksoa päiväkotiin. Suoritin harjoittelun napakassa kolmen viikon aikataulussa. Nautin päiväkodissa olosta ja lapset olivat mukavia.

Vallitsevat poikkeusolosuhteet näkyivät päiväkodissa esimerkiksi tehostuneempana ja huolellisena käsienpesuna, ruoat jaettiin suojakäsinein, leikkivälineiden ja lelujen puhdistamisena, pintojen ja tasojen tehostuneena ja säännöllisenä puhdistamisena, unikavereiden lähettämisenä viikon päätteeksi kotiin pestäviksi sekä siirtymällä (lasten huoltajilla olevista) tagien käytöstä itse kirjaamiseen lasten tuonti- ja hakutilanteissa. Sekä eri osastojen erillään pitäminen mahdollisuuksien mukaan.

Palasin viimeiseksi harjoittelujaksoksi takaisin erityislapsille tarkoitettuun kouluun. Jakson aikana nähtiin yksi poikkeusolosuhteiden purku, kun iso osa pitkään etäopetuksessa olleista oppilaista palasi takaisin kouluun.

Monet eivät olleet nähneet toisiaan pariin kuukauteen, joten jälleennäkemisen riemu oli rajaton, vaikka sitä pitikin rajata mm. huolehtimalla turvaetäisyyksistä, hyvästä ja huolellisesta käsihygieniasta, oikein aivastamisesta ja yskimisestä. Ulkoilu ja ruokailu tapahtuivat porrastetusti. Ruoat jaettiin suojahansikkain ja maskia käyttäen.

Kiitoksen aika – opinnot suoritettu!

Kun tilanne vaikutti hetken sekavalta ja kevään harjoittelujen jatkuminen epävarmalta maaliskuussa ja sen yli, suurkiitokset lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon vastuuopettajalle saumattomasta yhteistyöstä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päällimmäiseksi mieleen jää opintojen suorittamisen lisäksi lukuisat mainiot opiskelijatoverit. Osa kulki mukana lyhyemmän matkan, osa pitemmän, osa oli ohikulkumatkalla – mutta vahvoja muistijälkiä on syntynyt.

Raudanlujat kiitokset saumattomasta yhteistyöstä Sataedun kv-asioita hoitaneille ja hoitaville henkilöille.

Lämpimät kiitokset kaikille opettajille ja opintotoimiston väelle. Opintosihteeri tuli tutuksi opintojen aikana.

Kevät 2020 tullaan varmasti muistamaan koronan synkästä uhasta sekä poikkeusolosuhteista, mutta hienoa että poikkeusolosuhteista huolimatta opiskelu ja eteneminen on ollut silti mahdollista.

Opetusministerin suulla painotettiin, että (normaalisti) keväällä tutkintonsa päättävien ja valmistuvien eteen tullaan tekemään kaikki mahdollinen poikkeusolosuhteista huolimatta, jotta he saavat vietyä opintonsa päätökseen.

Nyt on todettava, että tehtävä suoritettu.

Valmistuminen meni kalkkiviivoille, mutta nyt on virallista tutkintotodistusta vaille valmista.

Nyt on hyvä hetki vähän levähtää ja ladata akkuja ja olla valmiina uusiin koitoksiin. Tästä on hyvä jatkaa.

Keväällä 2020 valmistunut lähihoitaja Jesse Keski-Oja