Ege Lähdekorpi muutti Suomeen Virosta 2008 vanhempiensa kanssa. Kun töitä ei tuntunut löytyvän melkein kymmeneen vuoteen, Ege toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti opiskelemaan työtä, jota saa tehdä lasten parissa.
Tiesin, että kielelliset haasteet olisivat minun isoin kompastuskivi opiskelussa
Ege sai opiskelupaikan Sataedusta ja pääsi opiskelemaan Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkintoa. Opiskelu perhepäivähoitajaksi alkoi aivan alusta. Kokemus nykyaikaisesta varhaiskasvatuksesta oli hänen omien sanojensa mukaan täysin nolla. Työelämäjaksolla päänvaivaa aiheutti mm. näyttösuunnitelman tekeminen. Kielellisiä haasteita oli paljon, eikä Ege aina edes ymmärtänyt, mitä häneltä odotettiin. Ege toteaakin, että on eri asia puhua kuin kirjoittaa vierasta kieltä. Jossain vaiheessa hän oli jo valmis luovuttamaan, mutta yhdessä opettajan ja kannustavien opiskelukavereiden tukiessa, sinnikkään opiskelijan matka jatkui.
Kuten niin monen muunkin opiskelijan, myös Egen opiskelu ajoittui korona-aikaan. Opiskelut jäivät hetkeksi koronan vuoksi tauolle, mutta onneksi kotikunnan päiväkoti työllisti puoleksi vuodeksi. Samaisessa päiväkodissa Ege suoritti aikanaan myös kolmannen työelämäjaksonsa.
Ohjaajani oli pätevä, ammattitaitoinen, auttavainen
Viimeisen työelämäjakson Ege suoritti perhepäivähoitajan luona. Paikan löytäminen ei ollutkaan helpoimmasta päästä, sillä koronan vuoksi kukaan ei ollut halukas opiskelijaa vastaan ottamaan. Työmatkaa kertyi 120km päivittäin, mutta päätöstä ottaa paikka vastaan, ei sinnikäs Ege ole koskaan katunut. Työpaikkaohjaajan ammattitaitoinen ote omaan työhönsä avarsi opiskelijan omaa näkemystä alasta.
Oikea ammatti, just mulle!
Tie perhepäivähoitajaksi oli pitkä, kivinen ja mutkikas ja olin valmis luovuttamaan monen otteeseen, muistelee Ege Lähdekorpi. Onneksi kaikki muut ympärilläni tsemppasivat jatkamaan ja lopulta hän itsekin uskoi jonain päivänä valmistuvansa.
Tällä hetkellä Ege työskentelee päiväkodissa ja hän aikoo jatkaa vielä opiskeluaan.
soteala.com 